Omaksi itseksi kasvaminen - työuran ikähaasteet 30+ ja 40 ja +
Temperamenttiteorioiden perustana on, että yksilöt omaavat jo syntyessään tietyt taipumukset toimia ja olla vuorovaikutuksessa voidakseen tyydyttää synnynnäiset psykologiset ydintarpeensa ja -arvonsa. Synnynnäistä temperamenttitaipumustaan ei siten voi mitätöidä tai kieltää. On tärkeää ymmärtää mitä yksilölle voi tapahtua kun hän etääntyy liian kauaksi omasta synnynnäisestä temperamentistaan, eli hänelle tyypillisestä tavasta ajatella, toimia ja reagoida. Itsestä etääntymisen vaara on suuri silloin, kun omaa temperamenttitaipumusta ei tueta, se kyseenalaistetaan tai kun yksilö itse pyrkii liiaksi sopeutumaan ympäröivän maailman odotuksiin, arvoihin ja normeihin.Varhaislapsuudessa synnynnäinen temperamenttitaipumuksemme on selvimmin näkyvissä. Siitä eteenpäin ympäröivän maailman odotukset, arvot ja normit alkavat vaikuttaa yhä vahvemmin meihin ja meissä. Joudumme omaksumaan yleisesti hyväksyttyjä ja arvostettuja käyttäytymistyylejä ja reagointitapoja saadaksemme hyväksyntää ja arvostusta osaksemme. Temperamentti on kuitenkin synnynnäinen ja rakenteeltaan pysyvä, eikä sen ohjaavaa vaikutusta meissä voi kokonaan ohittaa tai sulkea pois. Tästä johtuen sopeutumisella on rajansa ja seurauksensa.
Mitä kauemmaksi yksilö on etääntynyt omasta temperamentistaan sopeutuessaan ulkoisen maailman vaatimuksiin, sitä huterammalla pohjalla hän liikkuu suhteessa itseensä. Kun perusta on heikko, eli temperamenttiin sidotut taipumukset ja valmiudet eivät ole saaneet kehittyä yksilön vahvuuksiksi, on suuri vaara että sen päälle kehitetyt ulkokohtaiset rakenteet harhauttavat niin yksilöä itseään kuin hänen ympäristöään luulemaan niitä hänen luontaisiksi ominaisuuksiksi. Paineen alla ja stressaantuneena nämä rakenteet alkavat helposti huojua ja uhkaavat sortua. Pahimmillaan yksilö jää kehittymättömän temperamenttitaipumuksensa varaan ja “putoaa” sen “sudenkuoppaan”. Joutuessaan tähän tilaan itsensä kanssa, yksilö reagoi herkästi epärakentavasti ja negatiivisesti sekä itseään että häntä ympäröivää maailmaa kohtaan.
Ikävaiheessa 30+ yksilö ei itse vielä helposti tunnista etääntymistä omasta itsestään, johtuen tuon ikävaiheen omnipotenttiuden luomasta näennäisestä suojasta. Jungin yksilöitymisteorian pohjalta tilanne alkaa kuitenkin muuttua, ja viimeistään ikävaihetta 40 ja + lähestyttäessä, omaksi itseksi kasvaminen alkaa muodostua yhä voimakkaammaksi haasteeksi yksilölle itselleen. Ongelmalliseksi yksilöitymispyrkimys muodostuu itselle sekä muille silloin, kun se ilmenee työ- ja yksityiselämässä yllättävinä suunnan muutoksina ja uhmakkuutena; kapinana kaikkia ja kaikkea vastaan ja voimakkaina irtiottoina “aiemmista kahleista”. Yksilöitymispyrkimys ei kuitenkaan aina tuota kaivattua muutosta omaan elämään. Vastuun siirtäminen muille ja/tai olosuhteille sekä muiden syyttäminen ovat merkittäviä syitä yksilöitymisen epäonnistumiselle ja myös sen ilmentymä. Työuralle ja työympäristöön sen vaikutukset voivat olla kovinkin dramaattiset.
Taito johtaa itseään (Self-Leadership) on edellytys onnistuneelle yksilöitymisprosessin läpiviemiselle. Tähän valmentaminen on Personnel Self-Leadership Training -palveluiden ydintavoite.
Viveka Zetterborg-Leppänen
viveka.z-l@personnel.fi
GSM 050 1714
